Ei tullut kramppia sukkien kiireellä neulomisesta ja nimipäivä-sukat tulivat valmiiksi. En osannut oikein tulkita oliko nimipäiväsakari, mielissään vai mtä... Ojensin kukkakimpun ja pienen lahjakassin, jossa sukat. Kassia antaessani sanoin tässä sinulle lämpöä ja värikkyyttä elämään. Hän otti sukat kassista ja sanoin niihän onkin kuten sanoit. No onhan nyt Isoveli-sukat lämmöiset ja varmasti värikkäät kun oli sitä pätkävärjättyä lankaa. Tässä kuvassahan ne löytyy!

11732.jpg

Mustat sukat, "terrakotta"sukat ja tossut ovat 7-veljeslankaa. Mutta tuo "terrakotta" on omituisen pehmeää ja lötköä ollakseen 7-veljes-lanka. Ovat tuonne lahjavarastoon kudottuja sukkia, ei siis vielä omistajaa nimetty. En tiedä pitäisikö nuo terrakottasukat antaa ukon pitää, kun on käyttäytynyt jo nyt kummasti eli niinkuin kuvasta huomaa toinen sukan "suu" jo venynyt. Niputan  aina resoorista yhteen valmistuneet sukat. Nuo on yhtä kauan ollut niputettuna kuin mustatkin vaikka hiukan nekin on venähtänyt eli reilun viikon ja noin venyyneet.                                                                   

     Asiasta toiseen tuolla muilla sivuilla kyseltiin mitä tehdä langoille jotka tuoksuivat vintille. Siellä oli yksi neuvo, että huuhdella etikkaisella vedellä. No siitä tuli mieleen lapsuusmuisto: tukan pesusta. Silloin ei meillä, vaikka asuin Helsingissä ollut shampoota tukan pesua varten. Tukka pestiin jollain palasaippualla, ei kuitenkaan varmaa mäntysuovalla ja huudeltiin pesuvedellä, jossa etikkaa. Jos ei huudellut tukka oli jotenkin samean värinen, mutta kun huuhteli etikkavedellä  oli oman tummanruskea väri ja myös kiiltävä ja helposti kammattava. Tosin kyllä tukka haisi hiukan etikalle, sen illan. Kun päästiin näin tukka-asioihin, niin -50/60-luvun vaihteessa kun minä olin nuori, käytin niinkuin moni muukin semmoista "muotovaahtoa" kuin olut. Olutta laitettiin pesun jälkeen tukkaan samalla kun rullat päähän. Kun otettiin rullat pois oli hiukset vielä kovahkoina rullina ja sitten kammattiin auki ja hienoja oltiin. Näin minä oli sommistautuneena mm, kun olin kirkumassa Lintsillä siis Linnanmäellä Paul Ankaa. 7 vuotta nuoremman pikku-veljeni mielestä olin melkein pöpi, kun niin paljon maksoin pääsylipusta. Vielä siitä oluesta: silloin olut piti ostaa Alkosta. Kävin aina yhden pullon ostamassa kotiani lähellä olevasta myymälästä. Kerran kun  taas menin ostamaan sitä yhtä pulloa, niin myyjä joka ei ollut paljon minua vanhempi kysyi: mihin sinä sitä aina ostat. Päähän! sanoin. Silloin toinenkin myyjä alkoi nauraa niihän ne kaikki. Sitten punasena ja vaivautuneena kerroin koko jutun. Että tämmöinen juttu tänään!