Innolla opiskelen uutta tietsikkaani. Onkin ihan uusi, kallis kuin mikä, elämä on... Tietysti tuntui kalliilta, kun edellisen olin ostanut vanhana, mutta hyvin palveli kunnes hyytyi. Valitsin pöytäkoneen, en pidä oikein noiden kannettavien näppäimistä ja kun paikkakin oli ennestään, enkä aijo konetta mökillekään raahata. On kuulkaa hieno litteä näyttö, langaton näpäimistö ja hiiri. Toivottavasti ei ylpeys käy langeemuksen edellä. Kai sitä hiukan saa kehua ja nauttia. Sain tekstinkin suureksi, ettei tarvi suurennuslasilla lukea :) Vielä kun opin tallentamaan cd:lle. Siinä kävi niin, että en tullut ajatelleeksi, ettei uusissa koneissa voikkaan käyttää korppuja. Minulla korpuilla paljon "tavaraa", no koitan jotenkin kopioida ne, kun imuroin muutakin tuosta vanhasta koneesta. Muuten yks hauska juttu ainakin minun mielestä, kun olin töissä oli uudet tietokone korput pyydettävä pomolta. Oli minun vuoro keittää kahvia ja pomo tuli etuaikaan kahvihuoneeseen. Siinä jutelessa, sanoin tarvitsisin korppuja. Pomo kysyi sokeri vai kaneli. Purskahdin nauruun ja kun sain sanottua tietsikkaan :)

No asiaan eli  tämmöisen ponchon olen virkannut Butterfly-langasta. Mallin kuvion on vanhasta virkkauskirjasta. Neliöt vain sitten yhdistin virkaamalla yhteen. Tuli vähän pitkä, mutta tyttäreni halusi reilun kokoisen. En ole vielä keksinyt, miten saisi käsivarret piiloon niin ettei ei tulisi noin pitkä takaa ja edestä. Saajalle kelpasi kuitenkin. Ruusu on ostettu, mutta olisin voinut tietysti virkata ruusun, mutta ei tullut mieleen. Tytär osasi tai "näki",että ruusu siihen pitää tällätä :D