Kun tulimme toissa päivänä mökille, odotti meitä siellä lahjakassi! Kassi sisälsi kahdet sukat. "Sukulaistytöt" (melkein meidän ikäiset) olivat tuoneet enolleen kiitokseksi sukukirjan tekemisestä sukat, mutta juuri silloin emme ikävä kyllä olleet mökillä.. Samalla sai myös enon vaimo kauniit punaiset sukat. Enon eli mieheni sukat olivat aivan oikeaa kokoa. Minun sukat kyllä olivat aika reilut, mutta hyvin kauniit. Kiva oli neulojan saada toisen tekemät sukat. He eivät varmaan tiedä kuinka kova neuloja olen. Minä olen se Hesan miniä, joka ei osaa käyttää puuhellaa ja pelkää kuolakseen lehmiä ja jolla kaikki kasvit kuolevat, mitä mieheni sukulaiset toivat tänne mökille! Ei vaan, kivasti ovat ottaneet miehen sukulaiset tämän Helsinkiläisminiän ja ovat varmaa jo tottuneet minuun tämän 45-vuoden aikana jonka olemme olleet naimisissa muuten unikeonpäivänä.

Tässä mieheni sukat:

Minun kauniit punaiset

Neljä senttiä liian pitkät, mutta kyllä tule käyttöä näille