Sain Tostaina postikortin, josta tuli paljon nuoruuden muistoja mieleen. Retkeilin ja telttailin nuorena paljon. Kuuluin "kerhoon" Eräretkeilijät.

Ei meillä ollut autoja, pyörillä kuljettiin. Silloin olimme vielä lauantaisin töissäkin. Pyöräillimen Pirttijärvelle tai Nuuksioon me Stadin lapset.  Kyllä oli lapinreissujakin, mihin en minä olenkaan koskaan päässyt. Meidän työmaalla lomat kiersivät. Kuinka sattuikin Lapin reissut olivat aina silloin kun minulla ei ollut lomaan.

Viimeisempiä pyöräreissuja oli, kun minua 7vuotta nuoremman velipojan kanssa kaksisteen pyöräilimme Stadista Hyvinkään Sveitsiin. Minä seurustelin jo silloin mieheni kanssa. Hän ei ollut yhtään retkeilijä.                                                                            Yhden kerran, raahasin hänet mukaani Nuuksioon. Oli virhe, vaikka näin jälkikäteen hänestä oli mukava kokemus. Minua jotenkin hävetti, kun hänellä oli ihka uusi verkkari, jonka vetoketjukin oli niin kauhea puhtaan vakoinen ja loisti minusta uutuuttaan ym. Olin unohtanut pikkulusikat ja kun taitoin oksan pätkän teen sekoitukseen, hänen ilmeensä oli hyvin puhuva :). Totesin ei ollut hänen juttunsa tämä retkeily.

Postikortti joka sai muistot heräämään. Melkein tunnen kahvin tuoksun.

Tässä telttoja oliskohan Pirttijärveltä.

Velipoika katsoo kartasta ollaanko oikealla tiellä Hyvinkäälle!

Minä räplään takkiani sillä aikaa :)