Voi kauhistus, ei kai musta ala tulla vanha! Hesarissa siis Helsinginsanomissa oli artikkeli, että on tasan 50 vuotta siitä kun kuoli James Dean. Ei siitä nyt niin kauan voi OLLA! Jos nyt ei joku tiedä, minun mielestä ei voi olla edes mahdollista, ettei joku  tiedä :), no hän on tai oli IHAANA  näyttelijä. Oli ainakin silloin 50 vuotta sitten minulle se suuri FILMITÄHTI, että heti kun ne muutamat elokuvat tulivat Helsinkiin piti mennä katsomaan. Taisin nähdä elokuvat: Eedenistä itään,Nuori kapinallisen sekä Jättiäisen muutamaan kertaan. Kun elokuvat olivat rantautuneet Suomeen oli James Dean jo kuollut  auto-onnettomuudessa. Tämä kuva mm oli Hessarisa:

      11773.jpg

Minä keräsin myös hiukan myöhemmin Gregory Peck kuviakin vanha kuollut näyttelijä hänkin , niitä minulla on useita satoja varmaa vihkoissa sekä kenkälaatikossa. On yksi oikein valokuvakin joka on otettu Helsingin ensimmäisessä Sokos-tavaratalossa, kun tämä Gregory Peck oli Suomessa. Sen äitini sai hankittua minulle, kun hän oli siellä Sokoksessa töissä. Nykyään kerään ruokakelloja, Helsinki-aiheisia postikortteja ja lehmään liittyviä postikorteja ym muita lehmä-aiheista juttua. Jos joku ihmettellee kuinka entinen Stadin Friidu kerää  lehmä-aiheisia juttuja, niin sanon aina että kun maanviljeliät mökimme naapurit pistivät lehmät pois pitää minun sitten kerätä lehmäjuttuja. Tosin olen sanonut kaikille, että ostakaa vaan enään lehmäpostikortteja, ei oikein ole tilaa enään mökillä. Oikeasti pelkään lehmiä todella kauheasti. Silloin kun ostimme mökkipalstan, ei vielä ollut meillä omaa tietä, jouduimme kulkea naapurin pellon läpi. Olin hakennut naapurin navetasta pari litraa maitoa kannulla, parivuotiaan poikani kanssa. Lehmälauma oli kaukanan pellolla, kun aloimme pojan kanssa kulkea pellon poikki meidän mökille. Ei kestänyt kauan, kun koko laumaa ryntäsin meihin päin kauhealla vauhdilla. Nappasin pojan kainaloon ja juoksin, hyppäsin maitotonkan ja pojan kanssa yli paimenlangan onnellisesti omalle puolelle. Sitten myöhemmin olen  ihmetellyt kuin pääsin niinkin korkean aidan yli maitotonkan ja pojan kanssa. Ilmeisesti piilevä aitajuoksia :) No toinen lehmäjuttu, jolle koko mieheni suku ystävällisesti nauraa, on kun lehmät kerran olivat rikkoneet sen paimenlanka-aidan. Yhtäkkiä huomasin että lehmiä oli meidän pihalla ja heinäpellolla. Mieheni ajoi ne oikealle pellolle ja käski minun pitää katkenneen aidan "langoista" kiinni ettei ne lehmät taas karkaa, kun hän käy  sanomassa talolle asiasta. Te ette usko, mutta minä kyllä ihan oikeasti luulin kuolevani, kun ne lehmät tulivat taas kovalla vauhdilla minua kohti, mies huusi mäeltä kyllä ne pysähtyy. Siinä minä seisoin silmät kiinni "langat" käsissä, sydän todella löi tuhatta ja sataa, kyllähän ne pysähty, siinä ne sitten lehmät nuuhkivat minua.Kuristin välillä silmien raosta, siinä ne olivat suurineen silmineen, märkineen kuonoineen ja kielineen. Sitten kun muut vihdoin minun mielestä tulivat ja pääsin pälkähästä voin ihan huonosti, kun olin niin jännittänyt. Onneksi mieheni on maaviljeliän nuorin poika eikä saanut aikoinaan kotitaloansa. Oikeasti en ole mikään hermoheikko, mutta lehmät kyllä savat olla minusta kaukana ja hämähäkit :)