Olen hymyilyt itsekseni. Aloitin maanantaina Step-langan lopusta, joka jäi sukistani, tehdä kämmekkäitä. Olin näyttänyt tyttärentyttärelleni lankaa, mutta ei ollut mieluinen kun oli kuulema noita terrekotan värisiä pilkkuja. Tämä lapsenlapsi on hurahtanut niinkuin mummossakin onko se nyt lime, omenan vai lehmuksen vihreää. Ajattelin, kun siinä langassa kuitenkin oli vähän sinnepäin, jos sitten kuitenkin kelpais. No sitten keskiviikkona oli toinen valmis ja toinen melkein peukaloon asti. Toinen ei meinannut millään tulla samanlaiseksi, purkasin ja aloitin toisesta kohtaa lankaa. Neitokainen 11v kysyi koko ajan, koska se valmistuu ja kuinka kauan ja miksi siinä pitää olla noita ruskeita pikkuja siellä sun täällä ja äläkä enään purkaa. Vastailin ja kudoin "hiki hatussa".  No valmistuihan ne vaikein niin kivasti ja helposti kuin sukat "työjohtajasta" huolimatta. Ponnisteluista huolimatta eivät  tulleet ihan samanlaiset. Kuulin sitten, että kämmekkäät olivat ihanat pitää ja olivat olleet tunnillakin. Mummo se vain hymyilee Mona-Liisamaisesti :D Oli neidillä niin kiire kotia, ettei mummo muistanut ottaa kuvaa, mutta jos vielä ovat kuvauskelpoiset liitän tähän juttuun.