No niin taas on mummeli kutomissa kunnossa melkein.

Minä käivin lääkäsrissä valittamassa kuukausi sitten vasenta olkapäätä, kun oli niin kipeä etten saanut housuja sillä vedettyä ylös. Kuitenkin pystyin nostamaan käden ylös.

Harvoin käyn lääkärissä edellinen kerta oli 3,5 vuotta sitten. No eihän se poikinut tulokseksi kuin särkylääkettä viikon ajaksi ja kun oli mun vatsan takia vahvaa Panadolia, niin eihän se mitään auttanut särkyyn. Kun lääkäri sitten soitti sanoin ei autta mutta Burana auttoi olkapään särkyy. Hyvänen aika sehän sinulle myrkkyä, minullaon taipumus ohutsuolen haavaimiin.

Hän ei ole tämä oma lääkärini alkuaan suomalainen, mutta puhuu hyvin suomea ja luulen, että ymmärtää myös ja muutenkin tuntuu pätevältä ja mukavalta.

No sitten tulikin kaikkiin niveliin joihin oli jo nivelrikko todettu eli olapäästä varpaisiin, mutta ei ihme kyllä lonkkiin !!! Koskaan aikaisemmin ei ollut yhtäaikaa särkennyt. Sitten päätettiin, että otetaan pois, uusi nesteen poistolääke.

Oli kyllä kauhea kolme viikkoa, jota sinikkäästi kärsin. Vaikka kipu oli varsinkin polvissa niin kova, kun nousin ja myös istumaan meno todella niin kipeää. Kun nousin ylös tuolista, jonka oli korottanut ja vesan pöntöstä joka on normaalia korkempi ja sängystä joka sekin on korkea luulin pyörtyväni ja minulla on korkea kipukynnys.

En olisi uskonut, että elämän haluinen ja suhtkoht terve mummeli oli yhtäkkiä ihan toiminta kyvytön. Kaksi käsin pidin lasista kiinni, että pystyin juomaa , vaatteita ei meinanut saada päälle kuin ihan löysät

No viime viikon torstaina soitin terveyskeskukseen nyt on saatava lääkäri ja heti. Ei ole aikaa kuin kuin vasta kahden viikon päästä. Minä sanoi tarvin se nyt olen niin huonossa kunnossa. Kysyin voisiko lääkäri ottaa johonkin aikojen väliin , lääkäri kyllä näkeen kyllä heti avun tarpeen.  Niinpä löytyi aika klo 11.

Voitteko kuvitella, että aulassa ei ollut yhtään korkea tuolia vaan kaikki tuolit ilman käsinojia ja saranoilla ylhäällä kuin elokuvateattereissa. Ennen en ollut kiinnitänyt moiseen huomiota.

No onneksi en tarvinut odottaa viittäkään minuttia seisten. Kun lähdin kävelemään ovea kohti lääkärin ilme oli kyllä rahan arvoinen. No hänenkin tuoli oli matala ja mutta siinä oli kyllä oli käden kahvat. Kysyin eikö ole tuolin koroketta. Ei ole. No sitten seison sanoin.

Hyvänen aika hän sanoi ja katsoi kaikki nivelet. Tähän toisi helpotusta kortisonipiikki, mutta eihän voi näin monta antaa. Sitten mietti ja sanoin puoli ääneen mitenkähän uskaltaisin antaa suun kautta ja sitten sovitiin, että kokeillaan 6 päivän ajan kortisoonia.

Menetkö heti apteekkiin, joo vastasin. Tilaako hän sulle taksi sinne ja samassa kysyin miten tulin. Sanoin, mies toi autolla ok.

Sanoi, että korttisonia otetaan aamulla 2 tablettia aamulla ruuan yhteydessä, muuta otta tänään kuitenkin heti nyt päivällä ruuan kanssa.

Apteekkari oli kanssa hyvin avulias ja sanoi: syötkö Nexiumia joka päivä, ja kuui että ottan joka aamu tyhjään pahaan. Hyvä se tekee sulle kalvon ja voit ottaa silloin myös särkylääkkeen.

No jo torstai ilta, sanoi miehelleni että taitaa olla jo mielikuvitusta, kun minusta tuntuu ettei satu enään nii hirveästi. Ja seuraava aamu oli paljon helpompi nousta vessassa. Niin kävi että lauantaina jo nousin tuolista ilma ärräpäitä. Tosin söin myös buranaa yhtäaikaa. Olo oli kyllä mahtava. Huomenna viimeinen pilleri ja lääkäri soittaa ja voin kertoa, että on taas iloinen mummeli. Kyllä nivelet kipeitä ovat, mutta ei sitä kauheaa kipua. Nyt kun kirjoitan tätä, hiukan rannetta särkeen. Siksi lähdenkin pois täältä koneelta.

Kudoin muuten nyt illalla yhden kierroksen miesten puseroa pyöröpuikolla, siitä se taas hissukseen alkaa. IHANAAN riemuitsee mummeli taas. Oli kuin olisi nähnyt huonoa unta.